Kello lyö neljä, herätyskellot alkavat piristä vasta hiljentyneessä hotellihuoneessa - on aika aloittaa seikkailu. Lähtöpäivä on aina se jännittävin, vatsaa kutkuttavin ja ihanin päivä. Me oltiin jo tultu edellisenä iltana liittymälennolla Helsinkiin ja yövyttiin yhdessä lentokenttähotelleista. Meidän Brighton porukasta siellä oli yhteensä kahdeksan ihmistä yöpymässä ja niimpä me oltiin valvottu kolmeen jännityksensekaisin tuntein. Lento kohti Lontoota lähti kello kahdeksan joten meidän piti olla ennen kuutta aamulla kentällä. Me istuttiin lentokentälle vievässä bussissa hymyt huulilla, puhuttiin kaikki yhteen suuhun - bussikuljettajaakin hymyilytti.
Kentällä me tavattiin meidän liiderit, Juho ja Johanna, sekä lentokenttävastaava Jani. Meitä autettiin lähtöselvityksen tekemisessä, saatiin laukut hihnoille sekä sitten odottelemaan lennon lähtöä. Kerettiin käydä ostamassa Starbucksilta kahvit, ihan vaan tunnelman lisäämiseksi. Varsin nopeasti ihmiset alkoivat tutustua toisiinsa, vaikka oli aikainen aamu ketään ei tuntunu enää väsyttävän. Kaikki jutteli ja naureskeli keskenään -- elämämme parhaat kolme viikkoa oli valmiina alkamaan.
Lento Lontooseen kesti noin kolme tuntia, sekin tuntui kuitenkin todella nopealta ajalta. Se uskomaton fiilis ei ikinä unohdu, kun lentokoneen pyörät tömähtivät kiitoradalle, oltiin vihdoin Englannissa. Me vaan alettiin taputtamaan ihan fiiliksissä ja kaikki muut matkustajat tuijotteli meitä hämillään. :D hehe. Sitten me valuttiin bussiin joka lähti viemään kohti Brightonia, bussimatka kesti kaksi tuntia jonka jälkeen meidät vietiin paikalliselle laukkaradalle jossa me tavattiin paikallisia liidereitä. Me saatiin meidät tavarat säilöön, vähän lounasta sekä Brightonin kartat, bussikortit ja muita tärkeitä juttuja. Sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sekä lähdettiin kiertelemään Brightonia, mentiin bussilla keskustaan jossa saatiin hengailla vapaasti pari tuntia sekä sitten palattiin yhtenä ryhmänä takaisin laukkaradalle. Silloin paikalle oli tullut jo tanskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia ja saksalaisia jotka oli pelaamassa tutustumispelejä. Varsin pian mekin alettiin niitä pelaamaan mutta ei kukaan oikein voinut keskittyä kun kaikki ajatteli vaan sitä että kohta isäntäperheet tulee hakemaan! Pari paikallista liideriä juoksi aina välillä sisälle ja tuntu aina ku koko huone ois pidättänyt hengitystään, kenen perhe on tullu hakemaan? Tuntuo ettei pystyny pysymään aloillaan, varsinkin kun se liideri lausui hassulla ääntämyksellään meidän nimet - me vaan ponkastiin ylös lattialta sekä syöksyttiin hakemaan meidän tavarat, tapaamaan meidän host mamaa. Hän halasi heti meitä sekä toivotti tervetulleeksi Brightoniin, kyseli miten matka oli sujunut ja millaista Suomessa on. Loppuilta me saatiin vapaaksi, viettää aikaa host perheidemme kanssa ja tutustua heihin paremmin. Meitä kuitenkin väsytti ihan tajuttomasti joten melkein heti ruoan jälkeen me vaan mentiin nukkumaan. Muistan vieläkin juuri ennen nukahtamista mä hymyilin pimeälle huoneelle, en edes muista milloin viimeks oisin ollut niin onnellinen.
xoxo, Anni
Kuuluko ne bussikortit siihe hintaan vai pitikö ne maksaa jotenki eriksee siellä?
VastaaPoista